Vko 8: Museo osana yhteisöä

Kun museo on pieni ja sijaitsee vielä maaseudulla, sävyttää museotyötä museon kuuluminen osaksi yhteisöä. Museon työntekijät ovat monien tuttuja museon kotikunnassa. Museon työstä ollaan kiinnostuneita, ja siitä kysellään, kun tavataan ihmisiä eri puolilla kuntaa liikuttaessa.

Nautelankosken museo tekee paljon yhteistyötä Liedon kunnan ja seurakunnan sekä lukuisien lietolaisten yhdistysten kanssa. Yhteistyökumppaneista löytyy myös yksityishenkilöitä. Museon hallituksessa on kunnan ja maakuntamuseon edustajien lisäksi jäseninä yhdistysten edustajia. Museon edustajisto koostuu pelkästään lietolaisten yhdistysten jäsenistä. Museo kommunikoi kotipaikkakunnallaan moneen suuntaan ja on aktiivisesti toimimassa eri tahojen kanssa.

 Museon järjestämät talkoot ja tapahtumat tulevat tutuiksi, samoin kuin niihin osallistuvat ihmiset. 





Yhdistysten jäsenet sekä muut vapaaehtoiset ahertavat niittotalkoissa ja työnäytöksissä sekä avustavat tapahtumien järjestämisessä.


Kulttuurista kiinnostuneet osallistuvat museopäiviin sekä museon järjestämiin retkiin ja opastuksiin. Museolla on omat kanta-asiakkaansa, joita tietää odottaa kesällä sekä erityisinä aukiolopäivinä.


Museon työntekijät ovat käyneet onnittelemassa syntymäpäiväsankareita, vieneet museon tervehdyksen eläkkeelle lähtijöille ja osallistuneet yhdistysten juhlapäiviin. Juhlia on vuosien varrella ollut useita. Välillä eteen tulee myös niitä surullisia.

Viime viikolla jätimme viimeiset jäähyväiset Liedon Sotaveteraanit ry:n aktiivijäsenelle, museon yhteistyökumppanille ja uskolliselle talkoolaiselle.




Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 7: Hyllyjä, hyllyjä, hyllyjä

Kun hyllyjä rakennetaan museoesineiden säilytystiloihin, mietitään ensimmäiseksi mitkä esineet sijoitetaan minnekin. Mihin tulevat suuret ja painavat ja minne taas pienemmät ja kevyemmät. Esineitä mitataan, hyllyjä verrataan toisiinsa ja mietitään eri vaihtoehtoja hyllyjen sijoituspaikoiksi. Ja sitten aletaan rakentaa. Kun hyllyjen tolpat on saatu pystyyn, kiinnitetään hyllylevyt esineiden koon mukaan paikoilleen niin, että esineet mahtuvat hyvin hyllyssä olemaan mutta niiden ympärille ei jää turhaa tyhjää tilaa. Tilan käyttö siis maksimoidaan.

Hyllyjen rakentamisessa - niin kuin kaikessa museossa tehtävässä työssä - otetaan huomioon myös säästäväisyys. Olemassa olevat hyllyt ja rakennusmateriaalit käytetään aina uudestaan, kunnes ne ovat saaneet lopullisen paikkansa ja käyttötarkoituksensa.


Vanhojen hyllyjen rakentaminen uuteen paikkaan ja uutta tehtävää tai kohdetta varten on haastavaa. Hyllyjen peruskokoa ei voi muuttaa ja niiden muokkaaminenkin on rajallista. Vaikka hyllyjen rakentaminen ja sijoittelu on suunniteltu ja mitattu etukäteen, käy välillä niin, että vanhoista hyllyistä rakennettu hylly ei toimikaan uudessa paikassa ihan niin hyvin kuin ajateltiin. Silloin täytyy asia miettiä uudelleen. Näin kävi puuesineiden säilytystilojen keskihyllyn kanssa, johon piti sijoittaa isoja esineitä. Mittauksista huolimatta siirretty hylly ei ollut paras mahdollinen vaan puuesineiden säilytystilaan päädyttiin ostamaan uusi hieman erilainen hylly.

Vanha hylly oli rakennettu tietyn mittaisista osista, joten se purettiin myös osissa. Hylly tyhjennettiin, purettiin ja rakennettiin jälleen uudelleen. Hyllyistä osa siirtyi työmiesten huoneeseen, osa kokoelmien hoitohuoneeseen ja osa jäi samaan esineiden säilytystilaan, mutta keskilattian sijaan seinustalle.


 Kun vanhat hyllyt oli saatu purettua, näytti tila hetken aikaa jälleen isolta ja avaralta.

Kunnes lattialle kannettiin uuden hyllyn rakennustarpeet. Niissä riittikin hetkeksi mietittävää, jotta hyllystä saatiin oikeanlainen.

Uusi hylly koostuu neljästä hyllykompleksista, joista vierekkäin asetettuna tuli yksi iso hylly. Hyllylevyjen alla on poikittaisia metallitukia, joten hyllyt kestävät painaviakin esineitä.

 



Parissa päivässä saatiin keskilattian hyllyt tyhjennettyä, purettua, rakennettua uudelleen ja purettujen tilalle pystytettyä uusi tukeva hylly.

Uusissa hyllyissä on vähemmän pystytolppia kuin edellisissä hyllyissä. Rakenteensa vuoksi ne sopivat isojen ja painavien esineiden säilytyksen lisäksi hyvin pitkänmallisten esineiden säilytykseen. Toiseen päähän hyllyä tehtiinkin isojen hyllyvälien lisäksi matalia hyllyvälejä: niihin saatiin mahtumaan taikinakaukalot.

 

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 6: Painavia esineitä rullien päällä

Museossa joudutaan usein siirtelemään esineitä luetteloitavaksi, kuvattavaksi, näyttelyyn ja näyttelystä pois. Ja kun säilytystiloja järjestetään, siirrellään esineitä jatkuvasti paikasta toiseen.

Kevyitä esineitä pystyy kaksistaan nostelemaan, siirtämään ja kantamaan uusiin sijaintipaikkoihin. Pienimmät esineet saa siirrettyä yksinkin. Painavien ja varsinkin isojen esineiden siirtely on haastavampaa.

Museoesineitä siirrellään aina varovasti. Esineet voivat olla vanhoja ja hauraita, joten niiden liikuttelu vaatii erityiskohtelua. Kaikkia museoesineitä - uudempiakin - käsitellään niin, etteivät ne kärsi liikuttelusta ja saa pinta- tai muita vaurioita. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan liikutteluun apuvälineitä.

Hyväksi havaittu konsti vähäiseen liikutteluun on ujuttaa varovasti esineen alle matto. Kun esinettä tuetaan hyvin, voi mattoa varovasti vetää lattiaa pitkin. Näin saadaan esimerkiksi iso kaappi siirrettyä pienen matkan päähän.

Kun suurikokoisia esineitä pitää siirrellä enemmän, kannattaa maton tilalla käyttää rulla-alustoja. Alustoja myydään valmiinakin, mutta niitä pystyy myös itse askartelmaan esimerkiksi MDF-levystä ja irtopyöristä.

Kun rulla-alustoja laitetaan esineen alle, tarvitaan useampaa käsiparia. Mutta kun alustat on saatu tukevasti esineen molempiin päihin, pystyy kaksistaan helposti liikuttelemaan melkoisen painaviakin esineitä.

 








Nautelankosken museon esineiden säilytystiloissa on näin siirrelty esimerkiksi kaappeja, puhelinkeskuksia ja isoa sorvia. Edes takaisin. Ja vielä kerran paikasta toiseen.

Osa esineistä jää vakituisesti alustojen päälle. Silloin ne voidaan sijoittaa sellaisen hyllyn eteen, josta haetaan hyvin harvoin esineitä. Ja sitten kun hyllyn luokse pitäisi päästä, saa painavan esineen helposti työennettyä syrjään ja otettua sen takaa hyllystä tarvitsemansa museoesineen vaikkapa näyttelyyn.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 5: TAKO:n Suomalainen talvipäivä -dokumentointi

Nautelankosken museo osallistui tällä viikolla Suomalainen talvipäivä –hankkeeseen, jossa 11 museota eri puolilla Suomea dokumentoi erilaisten perheiden talvista arkipäivää 2.2.2011. Nautelankosken museo dokumentoi lietolaisen eläkeläispariskunnan elämää havainnoimalla ja valokuvaamalla. Myöhemmin perhettä vielä haastatellaan.

Talvipäivä-hankkeessa ovat mukana Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Keski-Suomen museo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Lahden historiallinen museo, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Nautelankosken museo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Satakunnan museo, Suomen kansallismuseo, Tampereen museot ja Turun museokeskus.

  

Dokumentointi on osa TAKO-yhteistyötä

Suomalainen talvipäivä -dokumentointi on ensimmäinen yhteistyöprojekti, joka on syntynyt vuonna 2009 käynnistyneessä TAKO-yhteistyössä eli kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyön kehittämishankkeessa. Hankkeessa on mukana yli 60 suomalaista museota ja sen tarkoituksena on kokoelmanhallinnan kehittäminen selventämällä museoiden välistä työnjakoa ennen kaikkea ohjaamalla museoiden tulevaa tallennustoimintaa. Näin vähennetään museoiden tekemää päällekkäistä työtä ja samalla varmistetaan, ettei aineellisen kulttuurin ja sen ilmiöiden tallennuksessa synny sisällöllisiä aukkoja.

Olennainen osa TAKO-yhteistyötä ovat museoiden nykydokumentointihankkeet, joissa tallennetaan tämän päivän elämää, sen ilmiöitä ja niihin liittyvää aineellista kulttuuria joko konkreettisina esineinä tai niiden tallenteina.

 Talvipäivän aikana kertynyt materiaali talletetaan museon kokoelmiin

Suomalainen talvipäivä –dokumentoinnissa tallentuu monipuolinen otos eri puolilla asuvien eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten elämästä yhtenä arkisena keskiviikkona. Materiaali talletetaan perhettä dokumentoineen museon kokoelmiin, mutta tulevaisuudessa se tulee olemaan muidenkin museoiden käytettävissä.  TAKO-yhteistyön nykydokumentointihankkeiden tuottama materiaali liitetään osaksi Suomi-kokoelmaa, josta muodostuu yhteinen kansallinen tallennekokoelma ja tietopankki.

 

Mitä talvisesta keskiviikosta tallentui?

Talvipäivä-dokumentoinnissa tallentui paljon eläkeläisperheen tavalliseen arkeen liittyviä asioita.

Valokuvia ja havainnointia tehtiin perheen kotona sekä paikoissa joissa päivän aikana asioitiin. Päivään mahtui muun muassa reseptin hakeminen terveyskeskuksesta, vesimittarin lukeman palauttaminen kunnantalolle, asiointeja kioskeissa, sekä paikallisessa että lähikaupungin ravitsemusliikkeissä sekä kodintavaroita myyvässä liikkeessä.
 

Päivän aikana tehtiin arkisia askareita: laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä, täytettiin lintulauta ja haettiin polttopuita, luettiin sanomalehteä, vastattiin sähköpostiin ja tutkittiin kaupan tarjouksia.

Perheen harrastukset näkyivät päivän kulussa. Pariskunnan vaimo osallistui aamulla kansalaisopiston "varttuneemmille naisille" suunnattuun liikuntaryhmään  ja myöhemmin teki kotona englannin läksyjä seuraavaa päivää varten. 

Keskiviikko oli ravipäivä, joten perheen mies tutki kotona ravilehteä, täytti raviristikkoa ja kävi illemmalla R-kioskissa palauttamassa veikkauskupongin.

 

 Myös perheen 21-vuotias kissa tuli kuvatuksi useampaan otteeseen, niin sisällä kuin ulkonakin.

 

Ja samaan aikaan toisaalla

Esineiden säilytystiloissa järjestely ja hyllyjen täsmääminen esineiden koon mukaan jatkuu. Paikoilleen on päässy maatalouteen liittyviä työkaluja: kylvökone, tarkkuuskylvökone ja aura. Niiden yläpuolella on silppuhepo, joka alhaaltapäin katsottuna todella muistuttaa hepoa.

Myös sängyt ovat löytäneet oman hyllyvälinsä.Vierekkäin mahtuivat päästä vedettävä sänky ja patenttisänky.






Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi