keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Vko 27/2016: Punamultamaalia perinteiseen tyyliin

Nautelankosken museossa keitettiin kesäkuussa perinteistä punamultamaalia. Tuli sytytettiin muuripadan alle aamulla kello 10 ja tunnin kuluttua veteen lisättiin rautavihtrilli ja vehnäjauhot. Pataa hämmennettiin kolmisen tuntia. Samalla padan pesässä olevaa tulta seurattiin ja tarvittaessa sitä vähennettiin, ettei keitos päässyt kiehumaan yli. Keiton loppuvaiheessa lisättiin Falu-punamulta, jonka jälkeen maalia haudutettiin koko ajan hämmentäen. Maaliin lisättiin vielä pellaöljyä maalin vahvistamiseksi ja suolaa paremman säilyvyyden takaamiseksi. Maali valmistui iltapäivällä.

Keittomaali perustuu siihen, että pitkään keitettäessä jauhoissa olevasta kasvitärkkelyksestä muodostuu liisteriä. Liisteri toimii sideaineena, joka sekä sitoo väripigmentin että tarttuu puun pintaan. Tärkkelysliisteri muodostaa maalattavalle pinnalle kosteutta läpäisevän heikon kalvon, joka vanhenee hitaasti ja kauniisti eikä hilseile vaan kauhtuu vähitellen pois. Keittomaalin väriä antavana pigmenttinä on tavallisesti rautapitoinen maaväri, punamulta. Keittomaali on ulkomaaleista taloudellisin ja helpoimmin uusittava, todennäköisesti myös pitkäikäisin. Keittomaalin vanhoja nimityksiä ovat myös vesimaali, punaväri ja punamulta.

Punamullan käytöstä on Suomessa pitkät perinteet. Tervaan tai muihin aineisiin sekoitettuna punamultaa käytettiin jo 1500-luvulla tiilen ja puun ulkomaalaukseen. Tavoitteena oli tiiliseinän siistiminen ja puuseinän tai lautakaton saaminen tiiltä muistuttavaksi.






Keittomaali oli 1600-luvulla vain kirkkojen ja raatihuoneiden kaunistus, seuraavalla vuosisadalla alkoi käyttö kaupungeissa ja kartanoissa. Tällöin muodostui keittomaalin edelleenkin voimassa oleva perusresepti: ruisjauhoa, punamultaa, vihtrilliä ja vettä. Näiden aineiden joukkoon voitiin sekoittaa monenlaisia lisukkeita. Yleiseksi kansan maaliksi punamultamaali tuli vähitellen 1800-luvun kuluessa, jolloin arvokkaimmat puujulkisivut siveltiin jo öljyväreillä. Keittomaaliohjeita julkaistiin runsaasti 1900-luvun alussa ja maaseutua yllytettiin suuriin maalaustalkoisiin esimerkiksi vuoden 1940 olympialaisia odotettaessa. Sodan jälkeen teolliset maalit, kuten lateksit, lähes syrjäyttivät keittomaalin. Punamultamaali alkoi elää nousukautta jälleen 1970-luvulla.


Nautelankoskella punamultamaalia keitettiin arkkitehti ja talotohtori Panu Kailan reseptin mukaan:
50 l vettä
2 kg rautavihtrilliä
4 kg vehnä- tai ruisjauhoja
8 kg punamultaa
1,5 l pellavaöljyä
70 g suolaa



Punamultamaalilla kannattaa maalata mieluiten pienessä tihkusateessa, ei missään nimessä auringonpaisteessa.
Punamultamaalia voi tilata Liedon museosta. Maalia keitetään tilausten mukaan lähellä aiottua maalausajankohtaa.


Lisätietoja keittomaalista:
Museoviraston korjauskortisto: Keittomaali

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Liedon museo